Käsitekarttaa tehtäessä pyritään tunnistamaan kohdealueen ymmärtämisen kannalta merkitykselliset käsitteet ja näiden väliset suhteet. Tavoitteena on löytää selkeitä käsitteitä ja suhteita, mieluiten sellaisia, joiden nimeämiseen riittää yksi tai korkeintaan muutama sana.
Käsitekartta ei yleensä tule valmiiksi yhdellä istumalla. Kartan laatiminen on oppimisprosessi, jossa käsitteitä ja suhteita lisäillään, poistellaan ja muutellaan. Erityisesti suhteiden pohtiminen voi johtaa muutoksiin valituissa käsitteissä: substantiivi muuttuu vastaavaksi verbiksi tai adjektiiviksi, yleinen käsite erityiseksi, jne. Useampi termi voi osoittautua viittaavan samaan käsitteeseen tai saman termin eri käyttökohdat voivat osoittautua eri käsitteiksi.
- 1. Esitä kukin käsite vain kerran
Minkään käsitteen ei pitäisi koskaan esiintyä samassa käsitekartassa useammin kuin kerran. Tämä koskee myös synonyymeja: on valittava, mitä termiä kartassa käytetään. Kun samaan käsitteeseen halutaan viitata useassa eri kartan kohdassa, siihen muodostetaan useita suhteita.
Kun käsite esiintyy kartassa vain kerran, selviää sen rooli ja keskeisyys usein jo suoraan kartan ulkoasusta, ilman että lukijan tarvitsee ymmärtää jokaisen käsitelaatikon sisältämä teksti.
- 2. Pyri muodostaan yhtenäinen (kytketty) kartta
Kartalle ei tulisi jäädä toisistaan irrallisia kartan osia, vaan sen tulisi olla yhtenäinen. Jokaisen käsitteen tulisi olla jossain mielekkäässä suhteessa joihinkin muihin kartalla oleviin käsitteisiin.
Täysin irrallinen käsite on merkki siitä, että sen sisältöä ei lainkaan ymmärretä (tai sitten se ei lainkaan liity kartan kohdealueeseen). Tällaisen käsitteen löytyminen on merkki siitä, että kohdealuetta on opiskeltava tai jäsennettävä lisää.
- 3. Käytä käsitteellisiä, ei kielellisiä suhteita
Käsitekartassa esitetään käsitteiden välisiä käsitteellisiä suhteita. Kielellisten suhteiden siirtämistä karttaan tulee välttää. Kielelliset suhteet tunnistaa yleensä siitä, että niiden nimi on jokin kielellinen sidossana kuten "ja", "tai", "mutta", ...
Kahden käsitteen välinen käsitteellinen suhde on luettavissa lauseena. Kielelliset suhteet taas eivät muodosta mielekkäitä lauseita.
- 4. Sisällytä karttaan myös konkreettisia, mielikuvia herättäviä käsitteitä
Käsitekarttoissa voi kohdealueesta riippuen olla abstraktimpia tai konkreettisempia käsitteitä. Yleisesti ottaen käsitekartoissa ei voida välttää abstrakteja käsitteitä, mutta pitäisi huolehtia, että karttaan sisältyy riittävästi myös konkreettisia käsitteitä, eli käsitteitä joihin voidaan liittää jokin mielikuva. Tämä helpottaa kartan sisällön ymmärtämistä, muistamista ja kommunikoimista muille.
- 5. Käytä konkreettisia ja informatiivisia suhteiden nimiä
Liian yleisiä ja epämääräisiä suhteiden nimiä pitäisi välttää. Jos suhteen nimi on "liittyy" tai "on", kannattaa miettiä, millä tavoin käsitteet liittyvät toisiinsa (esim. "seuraus", "osa", "vastakohta", ...) tai millä tavoin jokin asia on jotain (esim. "on ammatiltaan", "on tyypiltään", "on väriltään", ...).
Tämä on yleinen käsitekartoissa esiintyvä vika. Se johtaa ryhdittömiin ja sisällöltään epämääräisiin karttoihin.
- 6. Vältä adjektiivien käyttämistä
Vältä turhia adjektiiveja. Yritä sen sijaan esittää samat asita substantiiveina tai verbeinä. Esimerkiksi "jämäkkä puheenjohtaja" olisi syytä purkaa osiin ja pohtia, minkälaista toimintaa jämäkkyys tarkoittaa.
- 7. Pyri löytämään kartalle selkeä jäsentävä teema
Kartta rakentaessa olisitärkeä pohtia sitä jäsentävää teemaa tai näkökulmaa, jonka perusteella käsitteet sijoitellaan. Eräitä yleisiä organoisointiperiaatteita ovat seuraavat:
Yleisemmät (alataan laajemmat) käsitteet ovat ylempänä ja erikoistuneemmat käsitteet alempana (Joseph Novak)
Keskeisin käsite on keskellä karttaa ja vähiten keskeiset reunoilla
Kaksi keskeistä (jollain tavoin vastakkaista) käsitettä on sijoitettu kartan vastakkaisiin reunoihin (ylös/alas tai vasemmalle/oikealle)
Käsitteet muodostavat vuorovaikutussilmukan (esim. jonkin kohdealueen dynaamisen prosessin esittämiseksi)
Kartalle olisi hyvä löytää jokin siisti jäsentävä rakenne. Ylläolevat periaatteet ovat esimerkkejä ja niiden soveltuvuutta kohdealueeseen on huolellisesti harkittava.
- 8. Rajaa kohdealue osakarttoihin, joista kukin vastaa johonkin kysymykseen
Kunkin kartan pitäisi vastata johonkin kysymykseen. On mahdollista, että käsitteistö jakautuu suhteellisen itsenäisiin osa-alueisiin, joista voi muodostaa erilliset kartat. Osiinjakoa voi edistää jakamalla alkuperäisen kysymyksen joukoksi tarkempia ja rajatumpia kysymyksiä.